Olin eilen Järvenpäässä opistolla soveltuvuustesteissä. Kaikenlaisia psykologisia testejä sai tehdä monta tuntia ja sen jälkee oli psykologin ja opettajan haastettelut. Tämän kuun loppuun mennessä pitäisi saada tieto, että onko minut valittu opiskelemaan.

Kävin sitten testien jälkeen kyläilemässä Sipoossa. Kun olin lähdössä kotiin päin, niin huomasin, että autosta oli yksi rengas aivan tyhjä! Yritin ensiavuksi renkaanpaikkauspulloa, mutta ei auttanut. Isäntä tietenkin matkoilla, eikä päässyt auttamaan. Auto oli jätettävä sinne, koska vararengaskin oli jo käytössä. Tulin sitten bussilla kotiin. Oli aika rankka päivä. Meidän piti tänään hakea auto pois, mutta isäntä oli Viron reissusta sen verran väsynyt, että ei sitten jaksettu lähtee hakemaan. Haetaan auto kotiin huomenna. Töihin meninkin sitten tänään pyörällä. 15 kilsaa meni ihmeen kevyesti. Vaikka poljinkin Kimin pyörällä, joka on mulle vähän pieni. Omasta pyörästä kun on kumi puhki. Kyllä, siitäkin!!

Ensi viikko vielä töitä ja sitten alkaa "loma". Juhannuksen jälkeen lähdetään moottoripyörällä viikoksi reissuun. Mitähän siitäkin tulee... Ei olla hirveesti vielä suunniteltu mihin mennään. Ilmeisesti ensin itäreunaa ylös ja länsireunaa alas. Ja jossain kylpylässä lillutaan ainakin yksi vuorokausi.

Aurinko paistaa risukasaankin. Ehkä. Olen saanut oppisopimustyöpaikan eli työt on turvattu 2,5 vuodeksi eteenpäin ja työnantaja luvannut siten kustantaa mun koulutuksen. Vielä kun selviäis mikä koulu hoitaa koulutuksen. Hakemukset pitää laittaa eteenpäin ensitilassa, koska soveltuvuustestit on jo 9.6. Entäpä jos en olekaan sopiva lapsi-ja perhetyön ohjaajaksi? Mitäs sitten?

Sain jo vähän noottia siitä, kun en ole kirjoitellut pitkään aikaan. tulee illat vietettyä lähinnä tuolla facebookissa...

Sitä alkaa olla kohta kesä ihan lähellä. Työt jatkuu juhannukseen asti. Kesäkuun aluksi saadaan näppärä lastenhoitajatyttö meille kotiin, niin ei tarvitse Nannaakaan aamuisin herättää hoitoon. Saa meidän unikeko nukkua ihan rauhassa.

Toukokuun alussa oli iso-mummin 80 v -synttäri. Laitankin muutaman kuvan sieltä tähän.

Laulettiin tyttöjen kanssa mummille Minun ystäväni on kuin villasukka sekä Tahtoisin toivoa sinulle

Viime viikolla jouduin jo käymään yläasteelle lähtevien vanhempainillassa! Kammottavaa!! Mun vauva on jo niin iso että lähtee yläasteelle.  Kimiä jännittää kovasti koulun vaihto. En kyllä yhtään ihmettele. Itsekin jännitin. Ensi viikolla kutoset menevät tutustumaan yläasteeseen.

Kerhot on saatu jo melkein päätökseen. Kevätjuhlat on pidetty, ensi viikolla enää retkeillään. Sain ihania kortteja ja lahjoja kerholapsilta. Voiko suloisempaa olla kun nelivuotias poika on piirtänyt kuvan minusta kellukkeet kädessä aurinkoisella uimarannalla Melkein itku pääsi. Harmi kun en ensi syksynä saa pitää enää päiväkerhoja. Mutta vastapainoksi pääsen sylittelemään pieniä vauvoja vauvakerhoon. Voi sitä ihanaa vauvantuoksua!! Iltapäivät kuluvat sitten koululaisten kanssa. Ensi viikolla ratkeaa pääsenkö oppisopimuskoulutukseen vai jatkanko ihan vaan sijaisena niinkuin tähänkin asti. Jos pääsen oppisopimuskoulutukseen, on mulle taattu töitä kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Saa nähdä kuinka rankkaa se opiskelu sitten mahtaa oikein olla.

Laihdutusprojekti on edennyt hyvää vauhtia. Tähän mennessä on kiloja lähtenyt melkein 14. Vielä olisi 7 kiloa pudotettavaa. Saa nähdä miten käy. Olen kyllä ollut tyytyväinen nopeaan tulokseen. Ja liikkuminen on mukavaa. Kävisin salilla vaikka joka päivä jos se olisi mahdollista. Kesätöihin ajattelin kulkea polkupyörällä, kunhan joku nyt ensin korjais sen takakumin!

Juhannuksen jälkeen äiti on luvannut ottaa meidän nelikon viikoksi hoitoon! Isännän kanssa lähdetään moottoripyöräreissuun. Viimeksi ollaan oltu viikko erossa (yhdessä) lapsista häämatkalla vuonna 2000 ja silloin lapsia oli puolet vähemmän. Oikein jännittää. Ikinä ei olla oltu moottoripyörällä yön yli reissussa. Miten sitä osaa edes pakata? Ja minne ajetaan? No sen mä olen päättäny, että Suomen rajojen sisäpuolella pysytään. Tulee varmaan mukava reissu, jos ei sitten innostuta riitelemään... Eihän me, koskaan.

Kesällä yritetään päästä myös koko perheen voimin johonkin reissuun. Ainakin kylpylässä pitää käydä, sitä lapset odottaa. Kukahan meidän taloa sillä aikaa tekee.... Nyt on ollut taas hiljaiseloa rakennusrintamalla, kun isännällä on ollut niin paljon "oikeita" töitä.

Jo on ehtinyt tätä  huhtikuutakin kulua pitkälle!  Kovin nopeasti menee  aika.  Pääsiäislomaa on  vietetty aika  touhukkaissa merkeissä.  Ei  ole turhia sohvalla löhötty.

Perjantaina olin aamupäivällä kokeilemassa salilla mulle uutta  lajia  body  combatia. Ensin tuli sellainen olo,  että eihän tästä tule  yhtään  mitään. Olin aivan pihalla  niistä kaikista isku- ja  potkusarjoista.  Mutta  hiki virtasi  ja sehän on pääasia. Loppupäivä  menikin sitten rakennuksella. Mentiin sinne  koko  perheen voimin ja ilta puoli  kahdeksaan asti oltiin.

Eilen sain tehtyä vähän pääsiäissiivousta ja  isännän  kanssa käytiin yhdessä pikaisesti kaupassa. Kovasti se  ois  hinkunut taas raksalle,  mutta mä houkuttelin sitä pitämään vapaapäivää. Mä kävin itse polkemassa  spinningissä reilu tunnin iltapäivällä. Illalla vaan oltiin ja  ihmeteltiin. 

Tänään sitten raahauduttiin taas koko porukka  rakennukselle.  Lapset katselivat  asuntoautossa  dvd:tä tai  touhusivat pihalla. Lopulta tuli äkkilähtö kotiin,  kun Nanna  kaatui pihalla kuraan ja jäi saappaistaan kiinni. Ja toki juuri silloin, hänellä ei ollu kuravaatteita päällä,  kun oli vain käväisemässä pihalla. Tytöt halusivatkin sitten lähteä mummolaan ja kysyttiin oisko mahdollista  yökyläilyyn. Ja  tokihan mummo ja vaari ottivat tytöt mielellään.

Illalla  käytiin sitten loppuporukan kanssa yksillä synttäreillä. Oltiin ihan "normaaliperhe"kokoonpanolla ;) Oli paljon rauhallisempaa, kun tytöt eivät olleet  mukana.

Huomenna aamulla käyn bodypumpissa  ja sen jälkeen on varmaan taas  rakennushommien vuoro. Pukuhuoneen ja kodinhoitohuoneen lattioiden laatoitus meneillään.

Painonpudotusprojekti  etenee hyvää vauhtia. Vielä viikko jäljellä nestemäisellä ruokavaliolla ja  sitten  pääsee taas  syömään vähän  oikeaa ruokaakin  :D Oikein odotan, että saan  syödä edes  salaattia!  Tiukkaa on tehnyt  näin pääsiäisherkkuaikana. Tein ihanaa sitruunajuustokakkuakin perheelle.  Mutta  enhän mä sitä ole voinu syödä. Tänään laitoin ihanaa kylmäsavulohisalaattia. Vesikiellellä sitä muille tarjoilin. Onneksi kohta koittaa taas  arki ja palataan normiruokien  pariin.

Viime viikolla siis kuumeessa olivat Miko, Mia ja Nanna. Miko ja Mia pääsivät kouluun vasta  perjantaina.  Nanna selvisi vähimmällä ja oli vain kaksi päivää  pois päiväkodista.

Mia oli viikonloppuna pe-la seurakunnan leirillä. Mietin ensin, että voiko sitä  lähettää sinne heti  kovan kuumetaudin jälkeen. Hyvin Mialla oli mennyt, kovin vaan oli väsynyt. Tänäänkin kun tulin töistä, tyttö nukkui sohvalla.

Tuo kova kuume on kyllä vienyt voimat  potilaista. Kimikin oli tosi väsynyt viime viikolla. Iltaisin nukahteli sovalle. Koulussakin oli ollut  kovin väsynyt ja opettaja oli vain sanonut, että pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan. Poika nukkui kyllä pitkät yöunet.  Mia ja Mikokin on ollu tosi väsyneitä.  Miko nukahti lauantai-illalla lattialle ja eilen oli nukahtanu meidän sänkyyn jo ennen yhdeksää.

Tämä aamukin alkoi sitten lupaavasti. Olin juuri lähdössä töihin, kun Kim valitteli mahakipua ja huonoa oloa. Sanoin, että jos jaksaisi mennä kouluun edes siksi aikaa, että saisi historian kokeen tehtyä. No eipä  tarvinnut mennä. Ennen kuin ehdin  lähteä, oksennus tuli lattialle. Koko päivän oli oksentanut ja kun  iltapäivällä tulin töistä, pojalla oli taas  reilusti kuumetta.  Eihän tässä muuten mitään, mutta keskiviikkona Kimillä olisi lähtö leirikouluun. Toivottavasti toipuu  siihen mennessä.

Miko nyt ei  siis vielä ole sairastanut oksennustautia. Kaikki ovat sen kuumetaudin sairastaneet. Ja jostain kumman syystä isäntä ja minä, emme ole sairastaneet kumpaakaan!

Että eipä täältä sen kummoisempia uutisia. Niin ja se mun kaavailema Teuvan reissu jää nyt sitten tekemättä. :/ Mialla on lauantaina esiintyminen kuoron kanssa ja sunnuntaina  tyttöjen odottama virpomispäivä. Enhän mä voi silloin olla  pois....