Ei ole tapahtunut mitään erikoista, siispä en ole juurikaan kirjoitellut.
Viikonlopusta tulossa sen verran vauhdikas, että sen järjestelyssä mennyt vähän aikaa/hermoja.  Isäntä on lähdössä autokisoihin Virtasalmelle ja minä suunnistan Teuvalle lauantaina. Eilen iski paniikki, kun kysyin mummolta että onnistuuko lastenhoito. Ja ei sitten onnistunutkaan, koska ilmeisesti mummo ja vaari on lähdössä Pohjanmaalle viikonloppuna. Sitten äkkiä hätäapupyyntötekstareita lasten kummeille. Aloin olla jo vähän epätoivoinen. Tiesin että isäntähän ei suunnitelmiaan muuta ja mun meno on sen verran harvinaislaatuista (josta en voi edes tässä yhteydessä kertoa) että ihan heti en ois alkanut perumaan. Mutta ihme tapahtui. Kimin kummisetä soitti ja ilmoitti että kaikki lapset ovat tervetulleita heille viikonlopuksi. Aivan mahtavaa. Minä melkein puhelimessa vetistelin kun änkyttäen kysyin, että onko tottakaan. Oi miten ihania ihmisiä. Miko oli kyllä sitä  mieltä, että hän ei lähde sinne jos Mia tulee. Jep, kiva. Sanoin, että herra on hyvä ja vie ilmoituksen tuonne tienvarteen , että 8-vuotias poika etsii uutta perhettä, ei muita lapsia. Vielä pitäisi saada koiran hoito järjestettyä. Rodi raukka joutuu varmaan kököttämään koko lauantain täällä yksin. Pitää kysyä naapurin likalta, jos ehtis käydä ulkoiluttamassa. Ilmeisesti isäntä kuitenkin on tulossa yöksi kotiin. Minä kotiudun sitten sunnuntaipäivällä.
Mutta ah, niin ihana lähteä, vaikka pikkasen huono omatunto kolkkuttaakin, kun joutuu laittaa lapset kahdeksi yöksi yökylään. (kahdeksi yöksi se takia, että minä lähden lauantaiaamuna seitsemän aikaan) Tytöt eivät ole siellä paikassa ennen olleet yökylässä. Mutta hoitajiin toki luotan, toinen ihan "ammattilainen" :)