Kyllä on mukavaa, kun perheessä on murkkuikäinen rotikka! ..kele. Aamuvouhotukset ovat palanneet, mä en saa hetken rauhaa. Kulkee joka askeleen mun perässä. Lapset eivät saa leikkiä rauhassa, kun tunkee kuononsa mukaan. Rodi tosissaan yrittää välillä ottaa mittaa, että kuka se täällä perheessä määrääkään.

Yritin äsken kynsienleikkuuta. Herrapa oli toista mieltä. Ainahan se on yrittänyt laittaa hanttiin, mutta väkisin olen saanut kynnet leikattua. Nyt Rodi päätti kuitenkin näyttää, että hän ei todellakaan halua kynsiään leikattava. Murahti ja yritti näykätä. Sain varmaan pari kynttä leikattua. En sitten viitsinyt yrittää väkisin. Vähän hiipi sellainen pelko, että mitä jos se oikeasti pureekin? Mua ei ole ennen koira purrut, eikä ennen ole oma koira noin paljon mulle isotellu. Rodi näyttääkin näköjään nyt todellisen rotikan luonteensa!

Aikaisemmin olenkin päässyt liian helpolla meidän koirusten kanssa. Rocky oli niin kiltti ja lutuinen. Kyllähän sekin tuon ikäisenä vähän yritti koetella, mutta kovalla kurilla siitä selvittiin. Sitä vaan ei muista, kun siitä on niin kauan aikaa. Muistaa vaan sen leppeän ja rauhallisen ukkelin.

Taas tuli mieleen, että mikä ihme vika se on ihmisen päässä, kun itselleen tuollaisen ylimääräisen "riesan" ottaa?! Kuinka paljon helpompaa meidänkin elämä olis ilman tuota karvakasaa. Lapsissakin on jo niin paljon tekemistä saatikka sitten, kun talossa on tuollainen tehopakkaus. Puoli vuotta oltiin ilman koiraa ja talo tuntui niin "tyhjältä"! Olisi sittenkin pitänyt miettiä hetki lisää... No en aio kuitenkaan luovuttaa. Nyt vaan on taas muutenkin huono päivä. Huomenna ehkä parempi.