Eilen kaivoin esiin polkupyörän ja
peräkärryn. Käytiin ensin tyttöjen kanssa aamupäivällä pieni lenkki (n.
5km). Jestas kun oli taas raskasta! Ei tarvitse pitkää matkaa ajaa
soratiellä peräkärry perässä, on sen verran tehokasta.
Iltapäivällä kun muksut olivat
niin kiukkuisia ja tappelivat koko ajan, sain houkuteltua ne lähtemään
"pyöräretkelle". Mukaan otettiin vähän mehua ja piparia. Tytöt kärryyn
ja pojat ajoivat edellä omillä pyörillään. Jäivät aina välillä
odottamaan hidasta äitiään :) Nyt matkaa kertyi ehkä 7 kilometriä.
Puolessa välissä tuli hevonen vastaan pienellä hiekkatiellä. Ehdin
huutaa pojille, että hidastakaan. Ratsastajakin hyppäsi alas hevosen
selästä. Hevonen oli harvinaisen säikky. Kim pääsi ohi ihan hyvin.
Mikon kohdalla hevonen lähti peruuttamaan, eikä Miko osannut varoa,
ajoi aika läheltä takajalkoja. Huh. Mua ja mun kulkupeliä hevonen
pelkäsi niin kovasti, että ratsastajan ei auttanut muu kuin kääntyä ja
mennä hepan kanssa läheisen talon pihaa. Siinä pääsin menemään ohitse.
Onneksi olen itse vähän ratsastanut ja osaan hieman tulkita hevosta.
Hevosia tuntematon olisi ehkä pyyhkäissyt pyörällä ohitse mitään
ajattelematta ja hevonen olisi voinut pillastua. Uudella talolla
pidettiin lepotauko ja juotiin vähän mehua ja kerättiin voimia
kotimatkaan. Kyllä olinkin poikki kun päästiin kotiin.
Kaitsu soittikin sitten heti ja
pyysi vaarin nimpparikakulle. Sanoin, että just ajettiin kotipihalle.
Mentiin sitten autolla kun en todellakaan jaksanut lähteä enää
polkemaan. Tänään kyllä huomaa että eilen tuli poljettua. Takapuoli on
vähän arka ja niska on aivan jumissa! Ihan kun joku puukolla kaivelisi
niskasta. Tuskanhiki nousee välillä otsalle. Hienoa!
perjantai, 19. toukokuu 2006
Kommentit