Tässä esittelen Rodin, jonka edesottamuksista tullaan vielä kuulemaan. Rodi saapui ilahduttamaan meitä elokuussa 2005. Meillä on ollut koira/koiria jo kymmenen vuoden ajan. Viime tammikuussa meiltä lähti edellinen koira ja puoli vuotta olimme ilman haukkua. Sitten eräänä heinäkuun päivänä tuli Kaitsun kanssa puhetta koirasta. Tulimme siihen tulokseen, että pentu on parempi ottaa nyt kuin sitten uuteen kotiin. (Olemme siis muuttamssa, kunhan talo ensin valmistuu) Katselimme netistä rottweilereiden kuvia ja pentulistaa. Itku tuli väkisin, kun yhdessä muistelimme edesmennyttä Rockyamme (s. 8.4.95 k.16.9.04).

Soitinkin sitten heti eräälle kasvattajalle, jonka ilmoitus oli netissä. Siitä pentueesta kaikki oli mennyt, mutta uusia oli kuulemma elokuussa tulossa. Tein varauksen. Ei mennyt kuin pari päivää ja Kaitsu toi lehden, jossa oli ilmoitus pennuista. Soitin numeroon ja jo samana iltana oltiin matkalla Mäntsälään katsomaan pentuja. Pennun olisi saanut mukaan vaikka heti, mutta koska olimme viikonlopuksi menossa leirille, sovimme, että haemme pennun maanantaina.

Rodi oli 12 viikkoinen reipas jätkä. Rodin sisaruksia oli jäljellä enää kolme kappaletta, kaksi urosta ja yksi narttu. Narttu oli iso ja komea, mutta koska meillä on aina ollut uroksia, ei uskallettu ottaa narttua. Rodin valitsimme, koska Rodi oli uroksista suurempi. Maanantai tuli ja Kaitsu ja Kim kävivät hakemassa Rodin. Mia ja Miko ilahtuivat ihanasta pennusta. Nanna kauhistui! Nanna pelkäsi vietävästi touhukasta pentua.

Rodi tottui meidän perheeseen nopeasti. Ja Nannakin tottui sitten pikkuhiljaa Rodiin. Yöt meni alusta asti hienosti, ei tarvinnut edes pissalla käydä. Muuten sisäsiistiiksi oppiminen kesti aika kauan. Se johtui ehkä siitä, että Rodi oli ollut niin kauan siellä kasvattajan luona ja siellä joutunut viettämään paljon aikaa häkissä.

Rodin turkki oli alusta asti vähän huonon näköinen. Ja voi sitä rapsutusta! Eräänä päivänä huomasin, että siellähän on jotakin ötököitä. Pääsimme samana päivänä lääkärille. Rodilla oli väiveitä, täin tapaisia loisia. Lääkäri laittoi Rodin selkään lääkettä ja niin päästiin väiveistä.

Kun Rodi oli 4 kk, aloitimme koirakoulun. Se oli aluksi aika rankkaa, Rodi väsyi nopeasti, pieni kun oli. Jatkoimme kuitenkin marraskuun loppuun asti. Ja jotakin sentään tuli opittuakin. Koulua on tarkoitus jatkaakin, kunhan pakkaset vähän hellittää.

Lokakuussa Rodi tapasi veljensä Dilpertin. Tapaamispaikka oli Salossa koirapuistossa. Dilpert asuu Turussa. Koirapuisto oli aika jännä kokemus Rodille, mutta pienen arastelun jälkeen Rodikin uskalsi lähteä juoksuleikkeihin mukaan. Oli mukava tavata Dilpert, joka oli aivan Rodin näköinen, ehkä hieman pienempi.

Kahdessa matchshowssakin Rodin on ehtinyt jo käymään. Marraskuussa halloween-matcharissä tuli sinisten viidesn sija. Loppiaisen ei tullut sijoitusta, koska tuomarin mielestä Rodi oli liian lihava :(  Katsottaan jos keväällä ja kesällä kävisimme ihan virallisissakin näyttelyissä, niistä saisi ihan kirjallistakin arvostelua.

Tässä Rodi 7 kk ikäisenä