Mulla taitaa olla sama vika kuin tontuilla. Vuoden kiireisintä aikaa, tämä joulunalusaika. Tällä viikolla on parina päivänä saanut tehdä melkein 12 tuntista työpäivää. Isäntä on ollut reissussa maanantaista asti. Vielä ens viikolla muutamat joulujuhlat. Perjantaina sitten vain puoli päivää töitä ja sen jälkee koittaa vapaus taas tällekkin mammalle. Auton nokka kohti Etelä-Pohjanmaata ja pikkujouluihin! Isäntä heltyi ja lupasi hoitaa yhden viikonlopun lapsia. No sehän tilaisuus on käytettävä, sen verran harvinaista herkkua. Ja kun nyt on iltama-keikatkin loppuneet ja keikkatauko alkanut, niin sehän tietää sitä, että mulla ei ole hirveesti mitään menoja tulevan 10 kk aikana.
16. päivä debytoin sitten Herran enkelinä kirkossa :) Joulutapahtuma on aina yhtä ihana. Viime vuonna olin tähti, nyt olen saanut ylennyksen enkeliksi. Enkelin ulkonäköähän mulla ei ole pätkääkään. Yks työkaveri lupasi lainata mulle peruukin, että olis edes hitunen uskottavuutta :D Mun punamustilla hiuksilla näyttäisin ehkä korkeintaan paholaiselta muiden enkeleiden joukossa.

Lapsilla on pitkä joululoma, 3 viikkoa! Huh huh ja voi voi sitä tappelun määrää. Uskomattoman rasittavia osaavat välillä olla. Tytöt varsinkin nahistelevat jatkuvasti. Ja pojillakin sellaista turhanpäiväistä naljailua ja toisen ärsyttämistä.

Joulukortit on melkein tehty ja suurinosa vielä kirjoitettukin. Muutama taitaa vielä puuttua. Lahjojakin sain tänään vähän ostettua, mutta vasta osan. Oli tarkoitus lähteä sunnuntaina akkaporukalla shoppailee Helsinkiin, mutta se matka peruuntui. Kyllä harmittaa. Ajattelin kerralla ostaa kaikki lahjat. Mulla oli haaveena tehdä itse jotain lahjoja, mutta aika vähäisiksi taitaa jäädä. Muutaman kalenterin sentään ajattelin rustata. Ihan helpoimmalla tavalla. Valmiiseen kalenteripohjaan liimailen valokuvia. Itse sain sellaisen synttärilahjaksi. On se sitten hieno.

Itsenäisyyspäivänä on perinteisesti leivottu joulupiparit. Tytöt on kyllä huomenna menossa kyläilemään, että pitää varmaan siirtää leipomista. Lapsillehan se on niin mieluista puuhaa.

Nyt ois varmaan aika mennä nukkumaan. Jospa se isäntäkin sieltä reissustaan jo aamulla kotiutuisi. Eka kotiutumispäivä piti olla keskiviikko, mutta kummasti vaan venähti tämäkin reissu. Onneksi olen jo tottunut lasten kanssa yksinoloon, enkä ole miehestä kauhean riippuvainen.