Joku varmaan muistaakin, että meillä rakennetaan taloa. On rakennettu kuin Iisakin kirkkoa, viimeiset neljä vuotta! Aivan oikein. Neljä vuotta sitten heinäkuussa aloitimme tontin raivaamisella. Rakentamisessa on ollu jaksoja, jolloin on tapahtunut paljon ja näkyvää ja sitten taas vastaavasti jaksoja, jolloin ei olla edes käyty koko rakennustyömaalla.
Tällä hetkellä eletään sellaista jaksoa, että tapahtuu. Pari viikkoa sitten työmaalle saapui kolme rakennusmiestä ja homma lähti rullaamaan eteenpäin. Vastoinkäymisiltä ei toki ole vältytty. Kaikkein eniten vastoinkäymistä ovat aiheuttaneet ammattitaidottomat putkimiehet! Kyllä näitä tyyppejä kiroiltiin viikonlopun aikana kovin sanoin. No viime yö meni puoli kolmeen isännän ja isännän veljen kanssa, kun suojasimme talon seiniä sisäpuolelta ja kiinnitimme lattialämmitysputkia. Kiinnityshomma ois toki kuulunut putkimiehille, mutta niitä alkoi väsyttää ja lähtivät kotiin. Ja aika kului, tunnit hupenivat yllättävän nopeasti. Aikarajana oli tämä aamu klo 7, jolloin betoniauto ajoi pihaan. Aamulta kuudelta, isäntä lähti vielä kolkuttelmaan Onnisen ovea, että sain lattiakaivoihin jotakin korotusrenkaita. Ne kun oli jätetty liian alas! Kodinhoitohuoneen kurapistekin jäi sitten laittamatta, koska putkimiehet olivat vetäneet sen kohdalle lämmitysputket ja kura-allas ei sitten enää mahtunutkaan! Uskomatonta touhua.
Kun autotallin lattia oli valettu, isäntä huomasi, että autotallin lavuuaarille ei muuten sitten tule vettä. Vesijohto oli jäänyt vetämättä. Mutta eiköhän se onnistu ihan pinta-asennuksena, koska talon tekninen tila on jokataupauksessa autotallissa.
Enpä ole vähään aikaan tehnyt niin paljon ruumillista työtä kuin viimeisen vuorokauden aikana. Eilen päivällä olin kotona hakannut halkoja ja kantanut niitä puuvajaan. Illalla puoli seitsemältä tuli sitten kutsu raksalle hommiin. Mummo haettiin lapsenvahdiksi. Puoli kolmelta siis nukkumaan, mummo kotiin ja seitsemältä hain mummon takaisin ja lähdin uudestaan raksalle. Työmiesten muonitusten jälkeen köllähdin sänkyyn ja nukuin pari tuntia. Tytöt olivat mummolassa, Kim naapurissa ja Miko köllötteli mun vieressä.

Kun tämä Iisakin kirkko on joskus valmis, en ihan heti haaveile mistään rakennusprojektista! Vaikka oishan se oma kesämökki järvenrannalla ihan kiva... ;)