Mitäs meidän perheelle oikein kuuluu. No eipä mitään erikoista. Sitä samaa arkea. Kaitsu lähti maanantaina töihin puolikuntoisena, ei se vieläkään ole ihan terve. Nannalla on nuhaa ja yskää. Vähän nuutunut tyttö. Ei maistu ruoka eikä oikein jaksa leikkiäkään. Eilen oltiin sentään perhekerhossa. Siellä askarreltiin mehiläisvahakynttilöitä. Nannakin rullasi omansa. Tosin sille kynttilälle meinasi käydä köpelösti heti kotona. Nanna jätti kynttilän olohuoneen rahille ja Rodi ehti siitä vähän maistaa. Onneksi ehdin hätiin.

Tänäaamuna oli pakkasta 20 astetta. Auto ei siitä oikein tykännyt ja mä sain tietenkin sahattua akun tyhjäksi. soitin äkkiä naapuriin, että pääsiskö Kim heidän kyydissä kouluun. Onneksi pääsi. Kaitsu joutui kömpimään lämpimästä sängystä ja herättelee autoa henkiin. Lähtikin sitten ihan helposti kun sai vähän lisää virtaa.

Huomenna olis sitten taas Kimin näytelmäkerho ja mun "kerho". Ei aavistustakaan paljonko painoa on tällä viikolla lähtenyt. En nimittäin harrasta kotona ollenkaan vaa'alla käyntiä. Huomenna sen sitten näkee. Kaitsu vähän meinas, että jos jaksaa, niin lähtee Mikon kanssa siksiaikaa uimahalliin kun mulla ja Kimillä on omat harrastukset. Täytyy sitä sitten kattoa huomenna.

Ensiviikolla pojilla alkaa koulussa hiihtokausi. Pitäisi jaksaa etsiä sukset ja monot valmiiksi. Itseasiassa Kimille pitää jostain hommata isommat monot. Viimevuotiset on kokoa 36, nyt tarvitaan koko 39! Ai että onko pojalla vähän jalka kasvanut?! Monotkin maksavat niin tolkuttomasti, mutta onhan niille monta käyttäjää. Mikolle toivottavasti löytyy sopivat monot täältä kotoa. Meidän pojat ei todellakaan ole mitään himohiitäjiä. Hiihtävät juuri sen mikä koulussa on pakko. Äitiinsä tulleita siinä suhteessa. Mä en edes omista suksia, enkä osta. Jäi sen verran kovat traumat kouluaikana hiihdosta.