Se on nyt sitten marraskuun ensimmäinen päivä. Maassa on lunta riittävästi. En lähtenyt viemään Miaa kerhoon ja siitäkös tyttö riemastui. Meidän tie tosin aurattiin kahdeksalta. Soitin Kaitsulle, joka oli juuri saanut vietyä Kimin kouluun. Kaitsu sanoi, että tuo isompi tie on tosi huonossa kunnossa. On sitä aurattu, mutta sohjoa on silti paljon. Kiitos, se tieto riittää mulle. En lähde luistelemaan huonoilla renkailla sinne. Ruokaa on onneksi kaapeissa sen verran, että tämä päivä pärjätään. Maito tosin loppuu ja leipä. Ajattelin, että voitais Mian kanssa leipoa sämpylöitä.

Illalla lapset lähtivät ulos pimeällä. Lumisotasille naapurinpoikien kanssa. Yks kaks meni sähköt ja piha tietenkin pimeni. Osa lapsista hieman pelästyi. Mutta jatkoivat kuitenkin taskulampun valossa lumisotaa :) Minä kaivoin kynttilöitä esille. Ihme, kun meillä ei juuri silloin palanut yhtään kynttilää! Yleensä kun niitä on vähintään yksi palamassa. Takassa sentään oli tuli ja siitä tuli valoa olohuoneeseen. Ei se sähkökatko kauaa kestänyt, ehkä 5 - 10 minuuttia.

Yhdestä asiasta olen tyytyväinen. En ole varannut risteilyä tälle päivälle! Vielä pari päivää sitten harmittelin, että " muut pääsee laivalle kattoo EKta ja minä jään kärvistelemään rannalle". Nyt ei haittaa. Mua ei saisi laivalle kirveelläkään myrskyllä! Menkööt tosihäjyt sinne voimaan pahoin.