Kämppä ois kaivannut siivousta, mutta en todellakaan jaksanut. Soitin mummolle ja kysyin, lähtiskö se meidän kanssa käymään vähän retkellä. Ja tietysti mummo lähti. Ajettiin sitten kaupunkiin. Kun sain auton parkkiin, huomasin, että oikeanpuoleinen eturengas oli tyhjentynyt. En tajua, miten en muka matkalla huomannut mitään. Siinä sitten kauhuissani mietin, että mitäs nyt. Sillä renkaalla kun ei voinut enää metriäkään ajaa. Onneksi paikalle sattui mies (TIETYSTI) joka kuuli meidän tuskailun. Hän auttoi vaihtamaan vararenkaan. Oli vielä rengasliikeessä töissä ja tunsi sitten Kaitsunkin kun kysyin. Kierrettiin sitten meidän kaupungin kaunein puisto ja unohdin rengashuolen hetkeksi. Oli tarkoitus kiertää pari muutakin puistoa, mutta lapset eivät jaksaneet.

Mäkkärissä käytiin syömässä ja siellä oli taas perinteistä sählinkiä. No ei siitä sen enempää.

Kotimatkalla salamat löivät ja vettäkin alkoi sataa. Heitin mummon kotiin ja äkkiä ottamaan johtoja irti pistorasioista. Pahin oli kyllä siinä vaiheessa jo ohi. Soitin Kaitsulle ja kerroin renkaasta.

Soitin myös yhdelle kaverille ja pyysin häntä lapsineen kylään. En jaksanut olla yksin lasten kanssa. Helpotti vähän kun oli muutaman tunnin seuraa. Lapset ovat tänään käyneet mun hermoille taas ihan riittävästi. Kauhean kovaäänisiä ovat olleet ja koko ajan on saanut komentaa. Kimiäkin, isoa poikaa, keksi koko ajan jotain typeryyksiä.

Toivottavasti huominen olisi vähän parempi. No ainakana kotoa ei juuri voi poistua ton rengasongelman takia.