Lähdin aamulla liikkeelle jo yhdeksän aikoihin. Vein Kaitsun töihin ja lapset mummolle. Sitten olikin jokunen asia hoidettavana. Ensin kävin päiväkodilla hakemassa päivähoitohakemuspaperit tytöille. Sitten suuntasin kohti Robin Hoodia. Ensin puutarhapuolelta kesäkukkaostoksia ja sitten kaupan puolelta vaatteita koko perheelle. Lähinnä siis t-paitoja ja shortseja. Samalla kävin leipomon tehtaanmyymälässä hakemassa kassillisen leipää. Vain yksi pullapitko eksyi matkaan...

Seuraavaksi Fida-kirppikselle, jonne vein säkillisen vaatteita myytäväksi. Kiertelin kirppiksen ympäri, mutta mukaan ei tarttunut kuin pieni lehmätaulu Kaitsun siskolle synttärilahjaksi. Hinnat olivat aika kovia.

Sitten Prismaan ruokaostoksille. Sitä ennen kävin samassa kiinteistössä apteekissa ja vein vanhoja lääkkeitä pois. Ostin tilalle paketin särkylääkettä. Ruokaostokset tehtyäni kävin vielä kesäpihan puolella ja mukaan tarttui kaksi kirsikkatomaatintainta ja pari lobeliaa. Isoa amppelikukkaa en raaskinut sitten enää ostaa. Amppelimansikan olisin halunnut, mutta niitä ei ollu.

Prismasta matka jatkui Anttilaan, josta kävin ostamassa lankoja siskon laukkua varten, ja muutama ylimääräinen kerä lähti tietysti mukaan... ;) Piipahdin myös Seppälässä, jossa oli lasten puolella osta kolme - maksa kaksi vaatteita. Tytöille ostin housuja.  Kiersin myös Hemtextissä ja Hackman-Iittalassa, mutta vain ihan katsomassa.

Postista hain kirjatun kirjeen ja Lidlistä mehuja ja muuta juotavaa. Siinä vaiheessa auto olikin aivan täynnä! Ja Kaitsun antamat rahat loppu.

Vein ostokset kotiin ja söin hirveään nälkääni kulhollisen muroja ja viimeisen palan sunnuntaista pizzaa :( Jihuu, pisteitä ropisi.

Loppupäivä onkin sitten mennyt ihan kotihommissa.

Täytin niitä päivähoitohakemuspapereita ja sitten iski pakokauhu. Ensin laskin, että paljonko joudun maksamaan tyttöjen ja Mikon hoidosta kuukaudessa. Ja se on aika suuri osa mun palkasta. Sitten mietittiin sitä, että jos Kaitsu edelleen tekee paljon Saksan reissuja, niin entäs sitten. Pojat joutuvat olemaan ilta puoli kahdeksaan yksin kotona. Ja kotiintulon jälkeen joutuu melkein heti laittamaan lapset nukkumaan. Kaitsu yritti selittää, että kyllä me pärjätään vaikka en lähtiskään töihin. Että jos katsottais kuitenkin vielä vuosi eteenpäin. Mä tulen kohta hulluksi!! Mitä mun oikeastaan pitäisi tehdä?! Alan taas itsekin kallistua sen vaihtoehdon suuntaan, että jatkan vielä vuoden hoitovapaata.