Eilisestä päivästäkään ei selvitty ilman "onnettomuutta". Mialla, Mikolla ja Nannalla. Olin  jo pariin otteeseen sanonut, että lopettakaa se juokseminen. Kummasti ei taas tehonnut yhtään. Olin juuri ehtinyt sanoa, että kohta johonkin sattuu ja sitten napsahti. Mia juoksi täysillä makuuhuoneeseen, kompastui ja iski silmäkulmansa meidän sängyn reunaan. Ensin katsoin, että tuleeko verta, ei onneksi kuin ihan vähän silmäkulmasta. Hain pakastimesta vihannespussin ja laitoin sen pyyhkeen sisään ja sillä painettiin. Sen ansiosta silmä ei tullut mustaksi. Aika kauan Mia sitä valitti ja loppuillan makasikin paikoillaan. Särkylääkettäkin annoin. Mia kävi sitten aikaisin nukkumaan.

Aamulla tyttö oli vielä aika surkean näköinen. Ei oikein uskaltanut avata silmää. Pumpulilla vähän pyyhittiin unihiekat pois, niin sitten silmä aukesi. Turvoksissa se oli vielä, mutta ei musta.

Aamupäivällä paistoi aurinko niin kauniisti, niin minäkin sain tytöt ulos jo puoli kymmeneltä. Lähdettiin mummolaan päin, Mia pyörällä ja Nanna rattaissa istuen. Tien haarassa ensin yritin kantaa vähän soraa kuoppiin. Olen nimittäin pari kertaa ajanut auton niihin niin, että pohja on ottanut tiehen kiinni. Ei siitä lapiohommasta mitään tullut. Nanna ei halunnut istua rattaissa ja kun sen päästi kävelemään, oli koko ajan menossa isolle tielle. Väkisin sain sen takaisin rattaisiin istumaan.

Mummolassa olitiin hetken aikaa. Juotiin mehua lasiterassilla. Ja tietysti Mia ei sitten enää jaksanutkaan polkea kotiin ;) Sovittiin mummon kanssa, että saa jäädä iltapäivään asti eli sitten kun menemme kirjastoautolle, Mian pitää tulla kotiin.

Kim on pari päivää puhunut pesäpallosta. Kaikki alkoi tiistaina, kun pojat olivat koulussa pelanneet pesäpalloa liikuntatunnilla. Kim tuli tohkeissaan kotiin ja sanoi, että nyt hän tietää mitä haluaa harrastaa, pesäpalloa. Eilen taas puhisi siitä pesäpallosta. Äsken sitten yritin etsiä vähän tietoa jostakin pesäpallokoulusta. Omalta paikkakunnalta en mitään löytänyt, mutta naapurikunnasta löytyi. Onhan se tunnettu pesäpallopitäjä. Laitoin äsken yhdelle valmentajalle sähköpostia, kun seuran kotisivuilta ei vielä löytynyt pesäpallokoulun alkamisajankohtaa. Nyt voin kertoa jotain aiheesta kun Kim tulee kotiin. Ehkä saan sen asian suhteen olla rauhassa hetken :)

Ja Miko tuli onnellisena eskarista mukanaan Micon äidin puhelinnumero. Pitää päästä nyt Micon kanssa leikkimään. Puoli tuntia  kun oli jankuttanut, niin sitten soitin Micon äidille. Sovittiin, että MIKO voi mennä MICOLLE huomenna suoraan eskarista. (tässä tulee ihan jakomielitautiseksi ;o))Se sopii mulle erinomaisesti, koska sain huomiseksi ajan kampaajalle klo 12.

Nanna nukkuu päikkäreitä kuistilla rattaissa. Eiköhän se kohta jo sieltä heräile. Miko kärkkyy vieressä, että pääsisi tietokoneelle. Eli menen nyt. Heips!