Miten voi olla noin ehtiväinen puolitoista vuotias. Sen kanssa on kyllä ihan ihmeissään joka päivä. Äsken hain puita liiteristä ja olin tulossa takaisin sisälle, niin kukahan se siinä puuliiterin kynnyksellä seisoikaan. Tietysti Nanna. Vaatetuksena vaippa, hihaton aluspaita ja helmet! Meille on siis ilmeisesti tullut jo kesä.

Välillä tuntuu, ettei ehdi muuta kun korjata Nannan jättämiä jälkiä. Eräänä päivänä kun puhuin puhelimessa, Nanna puuhaili keittiössä. Olin juuri vähän aikaisemmin imuroinut. Keittiön pöydällä oli maissinaksupussin jämät. En muista minkä takia se siinä oli. No joka tapauksessa Nanna oli päättänyt silputa ne loput naksut ihan jauhoksi ja leivittänyt ne murut pitkin pöytää, penkkejä ja lattiaa.

Yhtenä iltana, kun ruoka ei enää Nannalle maittanut ja äidin valvova silmä katsoi muualle, Nanna oli viskonut ruuat lusikalla pitkin keittiötä. Ruokaa löytyi koiran pedistä, ikkunasta, verhoista, penkistä, jopa patterin termostaatin sisältä! Naurakaa vain, arvaa naurattiko mua silloin.