Talvi alkaa olla kohta voiton puolella. Päivät ovat valoisampia, pidempiä. Pakkanenkin hieman hellittänyt, ainakin hetkeksi. Pikkuhiljaa takaraivossa alkaa taas jysyttää se yksi asia. Netissä hakeudun Apulaan ja muille alan sivuille. Jos vaikka jo kohta. Jaksaisinko jo. Viitsisinkö taas sitä samaa rumbaa. Olenko aivan järjiltäni. Missä ajassa mä sen hoidan. Jne. Kyse ei ole vauvasta, ihmisen. Vaan hauvasta. Sellaisesta pörröisestä. Rodille kaveriksi. Ettei toinen ihan tylsisty. Onhan noita lapsiakin monta ja niistä toisilleen seuraa. Sitten taas herään todellisuuteen ja pyyhin ajatuksen pois päästäni, ainakin hetkeksi.