Aika ilkee otsikko, mutta ei voi mitään. Perjantai-iltana huomasin, että Mialla oli kihomatoja! Yök! Kaitsu sai tietty hirveen hepulin. Sitä inhotti ihan tosissaan. Mä sanoin, että kymmenen vuotta sitten olisin varmaan ollut ihan paniikissa, mutta lasten kanssa on joutunut tottumaan kaikkeen. On ihme, että ollaan näin kauan selvitty ilman kihomatoja! Mia ei itse panikoinut ollenkaan, ei se tainnut oikein edes tajuta. Hyvä niin.

Lauantaina sitten käytiin ostamassa apteekista lääkettä ja niitä sitten nappailtiin, koko perhe. Heitin myös aamulla kaikki peitot ja tyynyt pakkaseen. Ja lakanat piti tietysti myöskin vaihtaa. Sitä lakanapyykkiä onkin sitten riittänyt.

Lauantaina puhuin asiasta Päiville, joka sanoi, että kihomatolääkkeitä onkin mennyt runsaasti muutaman viikon aikana. Toinen on sitten täishamppoo. Niihinkään loisiin meillä ei ole vielä tutustuttu, mutta eiköhän senkin aika vielä tule.