Eilisessä, lauantaissa, riitti tapahtumia ja vauhtia. Huh. Aamulla Kaitsu kyllästyi mun kiukutteluun ja lähti yksin käymään torilla. Palasi kukkakimpun kera. Teimme sovinnon viikon jatkuneeseen vihanpitoon. Kyllä helpotti.

Sitten pakkauduttiin koko perhe Rodia myöten autoon ja ajettiin keskustaan. Kaitsu ja lapset (ei Nanna) menivät elokuviin katsomaan Pikku Kanasta. Minä, Nanna ja Rodi mentiin siksi aikaa Sannan kanssa lenkille. Pakkasta ei ollut kuin viisi astetta, mutta puolentoista tunnin lenkin jälkeen mä olin aivan umpijäässä! Nanna sentään sai otettua rattaissa pienet tirsat. Rodi jäi sitten viettämään laatuviikonloppua Sannan ja Markon kanssa ja mä hain loppupoppoon leffasta.

Mentiin tietty mäkkäriin syömään. Mä olin niin jäässä, etten voinut kuvitellakaan syöväni salaattia. (Hyvä tekosyy sortua dietin aikana hampurilaiseen, heh.) Nanna järjesti vähän lisähommia mäkkärissä. Oltiin jo suunnittelemassa poislähtöä, kun huomasin, että Nanna vähän haiskahtaa. Katsoin parhaaksi käydä vaihtamassa vaipan. Sotku olikin sitten sitälaatua, että Nanna tuli vessasta pelkässä vaipassa, villatakissa ja villasukissa! Kaikki muut vaatteet olivat siinä kunnossa, ettei niitä voinut enää pukea päälle. Onneksi toppapuku oli säästynyt.

Kävin vielä kotimatkalla pikaisesti kaupassa. Sieltä soitin Päiville ja kysyin, että mihis lähdetään illalla. Päivi ei oikein ollut ottanut tosissaan mun tiistaista ehdotusta baarikierroksesta. Eli siirsimme menon toiseen kertaan.

Kotona Nanna nukahti melkein heti ja minäkin otin pienet tirsat sohvalla. Janhuset piipahtivat illalla koiranulkoilutuslenkillään. Olisivat  pyytäneet Kaitsua ja Rodia lenkille. Kyllä se Stella on sitten rauhallinen koira. Ikää ei ole vielä kuin nelisen kuukautta, eikä mitään riehumista sisällä! Saa nähdä haistaako Rodi tänään kotiintullessaan Stellan hajut.

Mulla oli illalla jotenkin taas niin surkee olo, ettei oikein mikään tuntunut miltään. Tuulettuminen ois todellakin tehnyt hyvää. Mulla taitaa olla hormooneissakin jotain häikkää, kun saan ihan ihme itkukohtauksia. Kun itku alkaa, se ei meinaa loppua millään. Onneksi Kaitsu jaksoin (ainakin yritti) ymmärtää ja antoi mun olla rauhassa.

Kaitsu keksi lapsille kivan leikin. He tekivät leirin olohuoneen lattialle ja leikkivät ensin olevansa Afrikassa, mutta jotenkin yks kaks siellä olikin intiaaneja. :) Inkkarit sitten tekivät itselleen lannevaatteet ja päähineet. Ja paistoivat takassa makkaraa kynttilän valossa. Lapset olivat aivan innoissaan! Nanna olisi myös ollut innoissaan makkaransyönnistä. Annoin sitten maistaa ihan pienen palasen.  Kim väsähti vähän ennen yhdeksää ja meni nukkumaan. Aika pian Kimin perään Nanna, Miko ja Mia.  Lapsilla taisi olla aika mieleenpainuva päivä. Kunhan eivät muistaisi sitä, että äitiä itketti niin kamalasti ihan ilman syytä.

Tänäaamuna ajattelin, että saan nukkua rauhassa ainakin kahdeksaan, kun Rodikin on hoidossa. Mitä vielä! Mia alkoi puoli seitsemän aikaan oksentamaan. Tunnin verran kymmenen minuutin välein. Mia on kyllä paljon reippaampi oksennustautinen kuin Miko. Viime viikolla kun Mikolla oli sama tauti, niin aina hirvee huuto kun oksennus tuli. Mia vain nousi sängyssä istumaan, oksensi vatiin, pyyhki suun ja kävi takaisin nukkumaan, ilman mitään huutoa. Kun paha olo loppui, Mia nukkui puoli yhdeksään ja sen jälkeen nousi ylös, kuin mitään tautia ei olisi ollutkaan!

Yhdentoista aikoihin lähdettiin koululle laskiaisriehaan. Kuudesluokkalaiset olivat järjestäneet kivan tapahtuman luokkaretkirahojen keräämistä varten. Oli ongintaa, satunäytelmää, ratsastusta, mäenlaskua, temppurataa, laskiaispullia ja hernesoppaa. Kaitsun kanssa syötiin hernesoppaa. Kim söi laskiaispullaa. Kun Mia ja Miko vihdoin saatiin pois temppuradalta ja pullajonoon, niin pullat olivatkin sitten jo loppu. Nannalle mulla oli mukana omat piparit. Pois lähdettiin joskus yhden aikaan. Tein pojille evästä mukaan ja Kaitsu ja pojat + Janhuset lähtivät pilkille mökin rantaan. Mia sai tietty hirveen hepulin, kun häntä ei otettu mukaan. Mä en jaksanut lähtee, kun ei siitä ois Nannan kanssa mitään kuitenkaan tullut. Jäätynyt hän  Nanna sinne olisi, vaikka kova pakkanen ei olekaan. Saa nähdä tuleeko sieltä saalista. Toivottavasti ei! Mä en halua perata yhtään haisevaa ahventa...