Tänään on meidän Rodin synttärit. ONNEA KARVAKORVA! Ilma on ollut ihana, aurinko paistaa ja on ollut aika lämmin. Koiruus on saanut olla ulkona koko päivän. Äsken tosin tuli sisälle nukkumaan loput iltapäiväunistaan :)
Lahjaa ei olla vielä annettu. Ostin herkkupaloja, puruluita ja illaksi herkkuruokaa. Otin herrasta muutaman kuvankin, mutta ne ei ole vielä koneella. Ei siinä ole kyllä linssiluteen tippaakaan. Heti kun näki kameran ja käskin pysymään paikallaan, niin johan veti korvat luimuun ja näytti niin kärsivältä :D
Otin muutaman kuvan äsken Rodista, meidän kohta kaksivuotiaasta (11.5.) hurmurista. Kuten kuvista näkee, Rodi ei varsinaisesti ole mikään linssilude. :)
Olen Koira, isolla K:lla
Jos oikein tuijotan tuota sämpylää, siirtyyköhän se suuhuni...
Joko tämä filmaus kohta loppuu. Kyllästyttää.
Yritin myöskin mitata sitä Rodin säkäkorkeutta. Rullamitta oli hyvin epäilyttävä Rodin mielestä. Sain tulokseksi noin 61 cm. Voi siinä olla vähän heittoa.
Eilen odotti sähköpostissa iloinen yllätys! Rodin veljen emäntä oli ottanut yhteyttä pitkästä aikaa! Silloin kun koirat oli pentuja, kirjoittelimme aika usein ja vertailimme poikien kehitystä. Tapasimmekin kerran Salossa koirapuistossa. Sen jälkee yhteydenpito on jäänyt. Toki Dilbert on välillä käynyt mielessä, mutta en ole sitten itse kirjoitellut. Nyt voinkin käydä lukemassa Dilbertin kuulumisia ja katsoa kuvia hänen omasta blogistaan TÄÄLLÄ
Ensiviikollahan sitä vietetään Rodin 2-vuotissynttäreitä! Pitäisi saada napattua kuvia tuosta meidän lutusesta karvakuonosta.
Eräs Kirsi oli eksynyt blogiini ja lueskelut Rodin juttuja.
Parin kuukauden päästä Rodi täyttää 2 vuotta. Uhmaikä on ehkä hieman laantunut. Pihalla Rodi pysyy hyvin, mutta se räksytys. Rodi on alkanut "keskustella" naapuruston koirien kanssa. Ei onneksi ihan koko pihallaoloaikaa räksytä, mutta kuitenkin. Meillä ei ole aikaisemmin ollut tuollaisia "turhanhaukkujia". Jos pihaan ajaa auto tai vieras tulee sisään, niin silloin ei toki haukuta. :)
Entäs sitten lenkkeily. Plääh. Rodin kanssa on viime aikoina käyty aika vähän remmilenkillä ja sen kyllä huomaa. Luulee olevansa ilmeisesti vetokoira! Kotiinpäin tullessa kävely sujuu jo hieman rauhallisemmin, mutta alkulenkki on rasittavaa. Pysähdys, "EI VEDÄ", odotus, matka jatkuu, ja tätä toistetaan. Ei mitään tulosta. Pitää varmaan hankkia vedonestopanta. Myöskin välillä poissa ollut tapa, autojen perään hyökkääminen, on taas tullut esiin. Jos en ehdi karjaista "EI" hyvissä ajoin, niin johan sitä ollaan lähdössä auton perään. Ellei sitten olla haistelemassa ojanpohjalla hyviä hajuja.
Sisätiloissa Rodi on hyvinkin rauhallinen ja rakastaa vieraita. Kaikkien kaveri pitää olla ja kaikki rapsutukset otetaan ilolla vastaan :)
Otin Rodin mukaan rakennukselle. Hyvä että on vielä edes hengissä. Kun päästin koiran ulos autosta, se juoksi saman tien mun näkymättömiin. Kiersi kontin takaa tienreunaan! Sain huudettua sen pois. Saman tien se painoi toista kautta takaisin tielle, tien yli toiselle puolle pientareita haistelemaan. Minä perässä ja huusin "SEIS". Näin nimittäin auton tulevan. Tämä meidän "fiksu ja hyvin koulutettu" koira, lähti tietenkin matelemaan tielle ja jäi MAKAAMAAN KESKELLE TIETÄ!! Onneksi auto tuli sen verran hiljaa, että sai pysäytettyä ja sain koiran kiinni. Hieno homma. Lopun aikaa Rodi olikin visusti ketjussa kiinni.
Kyllä on mukavaa, kun perheessä on murkkuikäinen rotikka! ..kele. Aamuvouhotukset ovat palanneet, mä en saa hetken rauhaa. Kulkee joka askeleen mun perässä. Lapset eivät saa leikkiä rauhassa, kun tunkee kuononsa mukaan. Rodi tosissaan yrittää välillä ottaa mittaa, että kuka se täällä perheessä määrääkään.
Yritin äsken kynsienleikkuuta. Herrapa oli toista mieltä. Ainahan se on yrittänyt laittaa hanttiin, mutta väkisin olen saanut kynnet leikattua. Nyt Rodi päätti kuitenkin näyttää, että hän ei todellakaan halua kynsiään leikattava. Murahti ja yritti näykätä. Sain varmaan pari kynttä leikattua. En sitten viitsinyt yrittää väkisin. Vähän hiipi sellainen pelko, että mitä jos se oikeasti pureekin? Mua ei ole ennen koira purrut, eikä ennen ole oma koira noin paljon mulle isotellu. Rodi näyttääkin näköjään nyt todellisen rotikan luonteensa!
Aikaisemmin olenkin päässyt liian helpolla meidän koirusten kanssa. Rocky oli niin kiltti ja lutuinen. Kyllähän sekin tuon ikäisenä vähän yritti koetella, mutta kovalla kurilla siitä selvittiin. Sitä vaan ei muista, kun siitä on niin kauan aikaa. Muistaa vaan sen leppeän ja rauhallisen ukkelin.
Taas tuli mieleen, että mikä ihme vika se on ihmisen päässä, kun itselleen tuollaisen ylimääräisen "riesan" ottaa?! Kuinka paljon helpompaa meidänkin elämä olis ilman tuota karvakasaa. Lapsissakin on jo niin paljon tekemistä saatikka sitten, kun talossa on tuollainen tehopakkaus. Puoli vuotta oltiin ilman koiraa ja talo tuntui niin "tyhjältä"! Olisi sittenkin pitänyt miettiä hetki lisää... No en aio kuitenkaan luovuttaa. Nyt vaan on taas muutenkin huono päivä. Huomenna ehkä parempi.
Lauantaina oli taas paikallinen match show. Sinnepä siis koko lauman kera, siis Rodi + kaikki lapset mukaan. Kaitsu ei päässyt kun lähti Lappeenrantaan. Laitoin aamusella Sannalle tekstarin, että valmistaudu menee Rodin kanssa kehään. Oli eka kerta Sannalle. Hienosti meni! Tällä kertaa Rodi pääsi taas pentusarjaan ja nyt oli jopa eroteltu isot ja pienet pennut. Kolmas sija tuli! Ja leikkikaveri Stella sai ykköspalkinnon! Hyvä me!
Harmi kun ei ole nyt kuvaa, kun kamera oli Kaitsun matkassa.
Eilen sitten oltiin mätsärissä. Oli todella upea ilma! Tällä kertaa olin ihan kahdestaan Rodin kanssa. Se oli hyvä, ei tarvinnut lapsia paimentaa samalla. Ja tuttavaperhe oli katsomassa eli sain kuviakin.
Aika kivasti meni. Aluksi tietysti Rodi oli aivan sekaisia. Koiria oli nimittäin tosi paljon. Meillä oli numero 139. Rodi joutui ekaa kertaa isojen koirien kehään. Siinä oli yhteensä noin 50 osallistujaa! Kehään meni kerralla 10 koiraa, aika ahdasta oli. Rodi sai parikseen lopulta Irlannin setterin ja Rodi sai punaisen nauhan. Tuomarin mielestä liikkui paremmin! Ja nyt todella juoksu osio meni huomattavasti paremmin kuin loppiaisena. Ei yhtään mitään pomppimista. Ja seisoakin osasi jonkun verran. Mutta se stressihilse! Rodi näytti lähinnä pölypallolta :) Olin tosi ylpeä tuosta punaisesta nauhasta, vaikka palkintoa ei tullutkaan.
Tuttavaperheen koiran "poikaystävä" oli ekaa kertaa kehässä ja oli hienosti BIS 4! Oli kyllä uskomattoman upea 7 kk ikäinen alaskanmalamuutti. Iso kuin mikä! Suorastaan valtava!
Lauantaina kun olimme Imatralla, Lasse oli hakenut Rodin Stellan kanssa leikkimään. Hyvin oli leikit menneet. Eilen iltapäivällä mentiin koko porukka kyläilemään ja Rodi pääsi taas Stellan kanssa leikkimään. Oli aika jännä katsoa koirakaverusten leikkiä, kun siitä ei kuulunut mitään ääntä! Yleensä koirat ärisevät ja haukkuvat kun leikkivät, mutta eivät nämä kaksi. Suut olivat kyllä auki, mutta ääntä ei kuulunut. Rodin oli helppo saada Stellasta (alaskanmalamuutti) hyvä ote, kun Stellalla on niin paksu turkki. Hienoa kun tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Aamulla Rodi ei tullut edes herättämään mua, oli raukka vielä niin väsynyt leikkimisestä. :)
Rodi tänään kotipihalla kevätauringon paisteessa.
Hain illalla Rodin pois "hoidosta". Oli kuulemma ollut mukavaa. Rodi oli lauantaina päässyt leikkimään "tyttöystävänsä" Lulun kanssa oikein kunnolla. Sanna arveli, että 6-7 tuntia! Ensin olivat juosseet pihalla ja sitten vielä sisällä leikkineet. Oli kuulemma jätkälle sitten uni maistunut. Sunnuntaina olivat saaneet yhdeksän aikaan väkisin herätellä Rodin pissalle. :)
Kotiin tultuaan Rodi oli aluksi vähän rauhaton, halusi ulos ja sisälle vähän väliä, mutta nukahti sitten unilleen kyllä aika nopeesti.
Aamulla taisi jo puoli seitsemän aikaan, kun Rodi tuli läpsimään mua hereille. Rauhassa makaili sitten lattialla, kun pidin kättä Rodin selän päällä.
Aamulla kun vein Mia kerhoon, otin Rodin mukaan. Sitten kun lähdettiin Nannan kanssa hakemaan Miaa, en ottanutkaan. Ja voi mikä meteli syntyi, kun herraa ei huolittu mukaan! Ei Rodi ole ennen mitään meteliä pitänyt, kun on jäänyt yksin kotiin. Onkohan tuokin nyt sitten niitä murkkuiän oireita. Ihan rauhassa kyllä makasi lattialla, kun kotiin tultiin. Eikä ollut sitten enempää onneksi riehunut. Vähän esitti loukkaantunutta, katseli vaan alta kulmien, eikä meinannut siirtyä portin edestä pois, että olisin päässyt keittiöön. Kyllä ne koiratkin sitten osaa tuon "näyttelyn" :)
Tässä uusin kuva Rodista. Viime viikolla ikää tuli 9 kk. Eli siirtyy pennuista junnuihin.
Eikös olekin aika söpöliini! :)
Kuvassa aurinko paistaa ikkunasta Rodin päälle, sen takia näyttää vähän läikikkäältä. Viikonloppuna Rodi taitaa taas päästä hoitoon Sannalle ja Markolle.
Rodi pääsi siis viikonlopuksi aktiivilomalle Sannan ja Markon luokse. Perjantai-illalla Rodi oli tehnyt tuttavuutta 12- vuotiaan rotikkanartun kanssa. Rodia oli pelottanut aivan hirveästi! Yö oli mennyt ihan ok. Mitä nyt välillä oli pitänyt käydä tökkimässä Sannaa ja Markoa, etteivät vaan liian sikeästi nukkuisi.
Lauantaina Rodi oli saanut tutustua Luluun. Sannan kaverin narttukoiraan, jonka kanssa Rodi oli suostunut menemään jopa autoon! Autolla oli sitten matkattu koirapuistoon. Siellä Rodi oli Lulun kanssa juossut täyttä hönkää 40 minuuttia ja olipa jopa miehiset elkeetkin jo Rodissa heränneet. Siitä olikin riittänyt hauskaa Sannalle ja muille. :)
Illalla Rodi oli taas käynyt läpsimässä Markoa, kun tämä oli meinannut käydä nukkumaan. Rodilla olisi ilmeisesti ollut muita suunnitelmia.
Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli mennyt ihan hyvin. Sannan kanssa sovittiin, että hiihtolomalla Rodi voisi mennä taas hoitoon muutamaksi yöksi, jos me lähdetään Perniöön.
Kyllä huomasi heti eilen, että Rodi on tullut kotiin, kun lattialta alkoi löytyä kaikkea paperi- ja puusilppua. Rodin intohimona kun on polttopuiden silppuaminen.
Otin tänään aamulla Rodin mukaan, kun lähdin kotoa. Vein ensin Nannan mummolle ja sitten Kimin kouluun ja Mian kerhoon. Ajoin Karhulaan. Tarkoitus oli käydä Sampo-pankissa, mutta se aukeni vasta kymmeneltä ja minä olin sen oven takana jo yhdeksältä.
Jätin auton S-marketin pihaan ja lähdin Rodin kanssa lenkille. Kyllä oli taas pojalla pää pyörällä kaikista niistä autoista! :) Ja ihmisistä. Kaikki vastaantulijat olivat potentiaalisia leikkikavereita. Huh! Mulle tuli hiki vaikka tuuli ja lunta tuli taivaan täydeltä. Tehtiin reilu puolen tunnin lenkki. Autolle palatessa käveltiin S-marketin oven edestä. Kaksi tummaihoista jätkää vislasivat ihastuksissaan, luulen että Rodille. Rodi sai myös pelästytettyä pari ihmistä siinä ihan oven suussa. Ihmisiä kun tuli ja meni joka suunnasta ja tämä hölmö ois halunnut tutustua kaikkiin. Kun väistin yhtä mummoa, niin toisella puolella olikin sitten jo joku muu. Huomenna varmaan lukee tekstaripalstalla, että "joku hölmö kuljetti vaarallista koiraa julkisella paikalla" :oD
Rodilla taitaa tuo uhmaikä nostaa päätään jo aika lailla. Välillä on korvat niin hukassa että! Lauantaina urheilutalon pihassa Rodi pääsi multa irti ja juoksi pihasta lähtevän auton perään. Ei auttanut vaikka kuinka huusin kitarisat lepattaen ja ärräpäitä sylkien! Niin kauan koira paineli auton perässä kunnes tajusi, että ei todellakaan saa sitä kiinni. Sen jälkeen kääntyi ja juoksi takaisin.
Kotipihalla sama juttu. Kaitsu lähti pihasta autolla ja Rodi perään sen minkä kerkeää. Ja taas minä huusin, mutta ihan kuin ei ois koiralla ollu korvia ollenkaan! Lähdin perään ja sain läpsäistyä remmillä persuuksiin. Tuskin auttoi.
Iltapäivällä oltiin Kaitsun kanssa ulkona ja Rodi pyöri pihalla. Sitten se lähti painelemaan tuohon takametsään ja ei tullut vaikka huudettiin. Kaitsu lähti hakemaan, mutta eihän se sitä kiinni saanut. Sen verran kovin huusi, että Rodi katsoi parhaaksi juosta mamin jalkoihin turvaan. Ei paljon auttanut! Kun tietäis miten sais taas noi korvat toimimaan!
Tässä esittelen Rodin, jonka edesottamuksista tullaan vielä kuulemaan. Rodi saapui ilahduttamaan meitä elokuussa 2005. Meillä on ollut koira/koiria jo kymmenen vuoden ajan. Viime tammikuussa meiltä lähti edellinen koira ja puoli vuotta olimme ilman haukkua. Sitten eräänä heinäkuun päivänä tuli Kaitsun kanssa puhetta koirasta. Tulimme siihen tulokseen, että pentu on parempi ottaa nyt kuin sitten uuteen kotiin. (Olemme siis muuttamssa, kunhan talo ensin valmistuu) Katselimme netistä rottweilereiden kuvia ja pentulistaa. Itku tuli väkisin, kun yhdessä muistelimme edesmennyttä Rockyamme (s. 8.4.95 k.16.9.04).
Soitinkin sitten heti eräälle kasvattajalle, jonka ilmoitus oli netissä. Siitä pentueesta kaikki oli mennyt, mutta uusia oli kuulemma elokuussa tulossa. Tein varauksen. Ei mennyt kuin pari päivää ja Kaitsu toi lehden, jossa oli ilmoitus pennuista. Soitin numeroon ja jo samana iltana oltiin matkalla Mäntsälään katsomaan pentuja. Pennun olisi saanut mukaan vaikka heti, mutta koska olimme viikonlopuksi menossa leirille, sovimme, että haemme pennun maanantaina.
Rodi oli 12 viikkoinen reipas jätkä. Rodin sisaruksia oli jäljellä enää kolme kappaletta, kaksi urosta ja yksi narttu. Narttu oli iso ja komea, mutta koska meillä on aina ollut uroksia, ei uskallettu ottaa narttua. Rodin valitsimme, koska Rodi oli uroksista suurempi. Maanantai tuli ja Kaitsu ja Kim kävivät hakemassa Rodin. Mia ja Miko ilahtuivat ihanasta pennusta. Nanna kauhistui! Nanna pelkäsi vietävästi touhukasta pentua.
Rodi tottui meidän perheeseen nopeasti. Ja Nannakin tottui sitten pikkuhiljaa Rodiin. Yöt meni alusta asti hienosti, ei tarvinnut edes pissalla käydä. Muuten sisäsiistiiksi oppiminen kesti aika kauan. Se johtui ehkä siitä, että Rodi oli ollut niin kauan siellä kasvattajan luona ja siellä joutunut viettämään paljon aikaa häkissä.
Rodin turkki oli alusta asti vähän huonon näköinen. Ja voi sitä rapsutusta! Eräänä päivänä huomasin, että siellähän on jotakin ötököitä. Pääsimme samana päivänä lääkärille. Rodilla oli väiveitä, täin tapaisia loisia. Lääkäri laittoi Rodin selkään lääkettä ja niin päästiin väiveistä.
Kun Rodi oli 4 kk, aloitimme koirakoulun. Se oli aluksi aika rankkaa, Rodi väsyi nopeasti, pieni kun oli. Jatkoimme kuitenkin marraskuun loppuun asti. Ja jotakin sentään tuli opittuakin. Koulua on tarkoitus jatkaakin, kunhan pakkaset vähän hellittää.
Lokakuussa Rodi tapasi veljensä Dilpertin. Tapaamispaikka oli Salossa koirapuistossa. Dilpert asuu Turussa. Koirapuisto oli aika jännä kokemus Rodille, mutta pienen arastelun jälkeen Rodikin uskalsi lähteä juoksuleikkeihin mukaan. Oli mukava tavata Dilpert, joka oli aivan Rodin näköinen, ehkä hieman pienempi.
Kahdessa matchshowssakin Rodin on ehtinyt jo käymään. Marraskuussa halloween-matcharissä tuli sinisten viidesn sija. Loppiaisen ei tullut sijoitusta, koska tuomarin mielestä Rodi oli liian lihava :( Katsottaan jos keväällä ja kesällä kävisimme ihan virallisissakin näyttelyissä, niistä saisi ihan kirjallistakin arvostelua.
Tässä Rodi 7 kk ikäisenä
